Vaikka se 1984 on klassikko, on Philip K Dickin Oraakkelin kirja vähintään yhtä hieno. Jostain syystä tylsämieliset tyypit ovat alkaneet palvoa H. G. Wellsia. Myös William Gibson on kirjoittanut monia hyviä opuksia.
1984:stä usein puhutaan, että isoveli valvoo. Mutta itse asian ydin, mitä itse huomasin (katsoin leffan) oli se todellisuus, mitä myytiin kansalaiselle ja miten se riiteli oikean maailman kanssa. Se on se pointti koko leffassa. Autoritaarisia hallintoja on ollut maailman sivu. Samoin hallinnot ovat toisinaan puhuneet mustaa valkoiseksi, jotta kansa pysyisi karsinassaan. Mutta tämä nykyajan touhu tuntuu menevän ihan yhtä hulluksi kuin leffassakin!
Media puhuu yhtä ideologiaa, ja todellisuus yritetään saada mahdollisimman paljon näyttämään siltä, mitä ideologiaa ajetaan. 1984:ssa oli kova sotilaallinen kuri ja puolue. Nyky-yhteiskunnissamme täällä Euroopassa on kova illuusio Euroopan yhdentymisestä, arvojen sulautumisesta (eli postmodernista) ja ylenmääräisestä vapautumisesta. Pieniä hankaluuksia on aiheuttanut aiheet, joissa jotkut ovat koittaneet hakea kannatusta jollekin puolelle tusinalle sukupuolia, ja vaatia termien virallistamista. Ja kun joku (J. B. Petersson) ei halua nyt lähteä tähän mukaan, niin siitä loukkaannutaan verisesti. Suvaitsemaisimmasta on tullut suvaitsematon. Haukutaan vastapuolta rumilla nimillä, ja demonisoidaan, että hän on itse pahuuden ideologian kannattaja. Mutta kun ei. Mutta siis täällä vallitsee iso vapauden illuusio. Ihmisille kerrotaan koko ajan ja toistuvasti, miten vapaita he ovat, jotta he eivät alkaisi epäillä asiaa.
Kuitenkin meille kerrotaan asioita, ”miten ne ovat”. Julkinen keskustelu noudattaa tiettyä arvomaailmaa. Netissä kun voi kirjoitella kaikkea, mutta bannia saa entistä helpommin, kun kirjoittaa väärää mielipidettä. Enkä nyt tarkoita edes mitään maahanmuuttoon liittyvää, mikä on polarisoitunut ihan hulluksi. Otetaan vaikka kannabis. No ei oteta. Tunsin jo, miten syke nousi. (WHO muuten pohtii maaliskuusssa sen siirtämistä vähän vähemmän vaaralliseksi huumeeksi). WHO:n kannattaisi ehkä tehdä jotain jenkkilän opiaattikuolemille, ja narkkareille jotka vetävät sitä. (Siitä joku toinen kerta)
On eritäin jännä, miten esim. perussuomalaiset pilkottiin ja tehtiin naurunalaisiksi maahanmuuttonäkemystensä tähden. Ne kaikki muut, joilla ei ollut mitään politiikkaa, vaan mentiin ns. tilanteen mukaan hoitivat tän niin vitun hienosti. 🙂 Nyt on sivu kääntynyt ja tapetilla on vanhustenhoito. Kokoomus jatkaa edelleen melkein suosituimpana puolueena ja demarit kirii kärkeen. Pahimmat vanhustenhuollon leikkaajat. Naurattaisi jos ei itkettäisi. Äänestämällä voi vaikuttaa, ja te todella olette vaikuttaneet. Koko vanhustenhoidon ”kriisi” näin demokratian viitekehyksessä on banaali. Se on just sitä, mitä te olette äänestäneet. Iltasanomat voi rauhoittua, ja keksiä jotain uutisia. Jännä, että mikään nykyinen voima ei voi ns. ”nauraa niitä pihalle”, tekivätpä ne kuinka pahaa jälkeä tahansa. Kaikki uudet Jytkyt hoidetaan tavalla tai toisella. Jos joku muu puolue ikinä saisi kannatusta, se ammutaan alas samalla tavalla. VAIN äänestämällä voit vaikuttaa. Kuulostaa aika lohduttomalta.
Viimeisen kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden aikana on tehty aika monta elokuvaa siitä, miten maailma tuhoutuu. Sekin on ideologista peliä. Pari dokumentaarista leffaa on tehty Lehman Brotherin ja muitten pankkiskandaalista, ja ne oli muuten pirun hyviä! Osaako joku nimetä leffat?
Tässä pitää lainata Slavoj Zizekiä: Ihmiset osaavat kyllä kuvitella maailmanlopun, mutta eivät kapitalismin loppua.